Havaijilta jäi hampaankoloon


04.12.2017

Keski-Pohjanmaan Konttoripisteen sponsoroima triathlonisti Joona Tuikka kävi lokakuussa 2017 Havaijilla osallistumassa lajin MM-kilpailuihin. Reissu oli hieno ja unohtumaton, vaikka sijoituksen ja loppuajan puolesta vähän jäi hampaankoloonkin. Tuikka suoriutui maaliin ajassa 09:45:11.

Joona Tuikka Ironman 2017 MM-kilpailujen pyöräilyosuudella Havaijin karuissa maisemissa.


Miten harjoituskausi ja valmistautuminen Havaijin kisaa varten sujui?

- Valmistautuminen meni superhyvin. Etelä-Afrikan kisan jälkeen en ollut käytännössä päivääkään kipeänä, ei ollut rasitusvammoja tai muita loukkaantumisia ja sain tehtyä varmaankin ehjimmän harjoitusjakson ikinä, vaikka tuli harjoiteltua äärimmäisen paljon, Tuikka kertoo.

- Ehkä hiukan väsymystä oli havaittavissa kotimaan kesän kilpailukaudella, mutta se johtui siitä, että niitä kisoja varten ei herkistelty. Valmistautumisessa tekisin edelleen kaiken samalla tavalla.

- Saavuin Havaijille kaksi viikkoa ennen kisaa. Ensimmäisellä viikolla totuttelin kuumuuteen ja tein kovempia harjoituksia kuten 30 kilometrin juoksulenkin ja 4 tunnin pyöräilyn. Kisaa edeltävä viikko oli kevyempää harjoittelua ja herkistelyä kisaa varten.

Miten itse kisa meni?

- Kisa meni pitkälle suunnitelmien mukaan. Uinnissa valitsin suotuisan lähtöpaikan ja lähdin rohkeasti kärkipaikoille eturiviin. Uinnissa lähtö on massalähtö paikaltaan vedessä. Liikkeelle lähtiessä paine on kova ja kaikki lähtevät täysillä uimaan. Kyynärpäätä ja jalkapohjaa tulee naamaan koko ajan, joten siinä mielessä uintiosuudesta ei kyllä voi nauttia Havaijin kisassa, Tuikka muistelee.

- Uinnissa tavoitteena oli tulla kärkiporukoissa vaihtoon, jotta pääsen pyöräilyyn niin, että edessä ei ole isoja ruuhkia ja isoja ohiteltavia ryhmiä, vaan pääsen heti alussa ajamaan oman kisasuunnitelmani mukaan.

- Suunnitelmana oli ajaa lämpötila huomioiden eli normaalia matalammilla tehoilla. Aluksi ajoin ylitehoilla, jotta löytäisin oman paikkani pyöräilyosuudella. Ja kun se löytyi, rauhoitin tehot suunnitellulle tasolle.

- Olosuhteet pyöräilyssä olivat Havaijille tavanomaiset ja pyöräilyssä kuumuutta ei niin huomannut. Pystyin myös samalla hiukan nauttimaan kisareitin karuista maisemista ja välillä oli jopa epätodellinen olo. Yhtäkkiä olin itse niissä maisemissa, joita olen monta kertaa televisiosta katsellut. Valmentajakin neuvoi, että muista myös nauttia kisasta.

- Juoksuun pääsin hyvistä asemista. Taisin olla kuudes tai seitsemäs omassa sarjassani siinä vaiheessa. Juoksun alussa on 14 kilometrin kaupunkikierros merenrantatietä. Siinä täytyy malttaa juosta rauhallisesti. Ensimmäiset neljä kilometriä meni hyvin. Sen jälkeen iski ensimmäisen kerran hirveä vessahätä. Kaikki nesteet menivät kropasta läpi. Laskin, että jouduin tehdä sen jälkeen yhteensä 11 vessastoppia ykköshädän takia.


Maalisuoralla irtosi jo vähän hymyäkin, kun Joona tajuaa mitä tuli tehtyä.


- 30 kilometrin kohdalla se sitten helpotti. Mutta vessapysähdyksiin huoltopisteillä oli mennyt niin paljon aikaa, että tiesin että huippusuoritukseen en enää pysty. Omassa mielessäni pääsin siitä kuitenkin nopeasti yli ja sanoinkin huoltojoukoilleni, että kyllä tässä pärjään ja maaliin asti pääsen. Sen jälkeen otin tavoitteeksi alittaa 10 tuntia, sillä sekin on sellainen tietty maaginen raja Havaijilla.

- Viimeinen kilometri on maalisuoraa ja siinä oli erittäin hyvä fiilis. Pystyin jo tunnelmoida omaa suoritustani.

Pidemmän aikaa on ollut ajatus, että jos seuraavat vuodet kokeilisin pro-sarjassa. Siitä löydän motivaation harjoitella taas kovempaa.

- Havaiji on jännä paikka. Sinne on sillä tavalla kurja mennä, että tietää jo etukäteen, että omaa huippusuoritustaan siellä ei voi tehdä. Sille mitä tapahtui, ei oikein löydy yksittäistä selitystä. Tähän lajiin kuuluu olennaisesti se, että eri päivä, sama kisa, sama valmistautuminen, eri tulos. Se on osa lajia ja sen on tässä oppinut hyväksymään.

- Mutta hampaankoloon jäi. Sain hyvää kokemusta, mutta kuntoon ja potentiaaliin nähden olisin toivonut saavuttavani sarjassani mm-mitalin. Kesän loppua kohden alkoi näyttää siltä, että olen mitalikunnossa ja se on hyvinkin realistinen tavoite.

Mitä suunnitelmia tulevaisuudessa?

- Pidemmän aikaa on ollut ajatus, että jos seuraavat vuodet kokeilisin pro-sarjassa. Siitä löydän motivaation harjoitella taas kovempaa. Olen henkilönä sellainen, että jos ei ole selkeää tavoitetta, niin kehitys loppuu ja jos kehitys loppuu, niin sitten voi loppua harrastuskin.

- Tarkoitus on saada uusia kokemuksia ja elämyksiä. Haen niitä kisailemalla muissakin hienoissa paikoissa maailmalla. Katson mitä pro-sarja tuo tulleessaan ja jos siellä ei tule menestystä, niin sitten tavoittelen jossain vaiheessa ikäsarjan maailmanmestaruutta tai vähintään mitalia. Laji on sillä lailla hieno, että tässä voi tehdä pitkänkin uran. Suomalaisista parhaan tuloksen Havaijilla teki Kai Söderdahl 49-vuotiaana.

- Halu kehittyä on kova. Ja en näe siihen muuta keinoa kuin asettaa tarpeeksi kovat tavoitteet, Tuikka sanoo päättäväisesti.

Piditkö julkaisusta? Jaa se verkostollesi!


<< Palaa julkaisuihin

Tilaa uutiskirjeemme

Saat ajankohtaista ja asiantuntevaa tietoa toimistosi arjen tehostamiseksi.